lauantai 14. toukokuuta 2016

Blogi nukkumaan?

Hetken aikaa olen jo miettinyt, pitäisikö poistaa koko tämä blogi. Kirjoittamisen aiheita ei tunnu olevan, ja nekin vähät mitä tekisi mieli kertoilla, on turhan henkilökohtaista. Ei siis enää tee mieli avata elämäänsä täällä kovin yksityiskohtaisesti. Antaa nyt kuitenkin vielä olla, onhan tässä blogissa ennenkin ollut melko pitkiä taukoja.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Älä usko lauluihin.

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan
Ne voi saada sut kaivelemaan asioita,
Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen
Joilta mielesi koittaa sua suojella

Niin laulaa Apulanta uusimmalla sinkullaan. Oikeasti kuitenkin aion kirjoittaa Johanna Kurkelan uudesta biisistä. Paljon Johanna Kurkelaa kuuntelevana tiedostin, että spotifyhin oli ilmestynyt uusi levy. Nimibiisinä on Ingrid, biisi jota en jaksanut edes kuunnella, kun ajattelin sen olevan joku satutarina viikinkimorsiamesta tai jotain. Lopulta kerran pistin pyörimään Johanna Kurkelat alusta, eli siis spotifyn tarjoamat suosituimmat biisit. Ingrid yllätti mut, pysäytti hengityksen. Mun teki mieli linkittää se saman tien facebookiin ja kirjoittaa ihan muutama sana, mutten pystynyt, se olis ollut liian henkilökohtaista. Miksi sitten on helpompaa kirjoittaa julkiseen blogiin? Koska tiedän, että tätä lukee ne, jotka haluaa. Facebookissa asia tunkee sellaistenkin naamalle, jotka ei sitä tahtois tietää, tai joiden en tahtois tietävän, elleivät he itse halua. Enkä halua ihmisten ajattelevan, että tahdon kerätä sääliä kertomalla ajatuksistani.

On uskomatonta, miten pystyn biisistä tunnistaa joka ikisen sanan niin selvästi, poislukien ainoastaan sen, ettei mulla ole ketään, jota syyttää sokeudesta. Kenenkään ei pitänytkään nähdä. Sehän se pointti olikin.


Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu.
Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan niin että masentuu.

Niinpä. Moni sanoo, että masentuminen tai masentumattomuus on omasta päätöksestä kiinni. Se on valetta. Etenkin, kun uupuneellakin ihmisellä on uskomattoman vahva tahto näytellä ehjää ja jaksavaa. Joskus se helpottaa, joskus sillä pääsee rutiineihin kiinni. Joskus se antaa hetkiä unohtaa ja vasta kotona tajuaa olleensa hetken paremmassa todellisuudessa.


Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot
sille, kunka mä suistunut oon - pimeyteen.


Hymyn takaa muut ei näe. Töissä olis noloa olla heikko. Vasta yksin ollessa pimeys saa vallan ja kiskoo mukaansa.


Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy. Tää oli minun syy.
Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,
nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.


Minun syy. Miksi minä? Miksi minä en jaksa, vaikka muut jaksaa? Mikä minussa on vikana? En mitenkään voi kertoa kellekään, koska minä olen se erilainen, heikompi. Moni sanoo päin naamaa, että "etsä tuosta voi ottaa ittees". Pakko olla vaan kovempi.


Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot,
sille miten uupunut oon.

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan,
vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä kyllä reipas tänään oon,
vaikka melkeen luovutan jo.

"Sä naurat melkeen kaikelle", sanoi mulle 11-vuotias tyttö viikonloppuna, eikä se ole väärässä. Nauru ja joskus muiden pakonomainen piristäminen on ollut aina osa mua, hyvässä ja pahassa. Pahassa siksi, että ei kukaan osaa lohduttaa nauravaa Nyytiä. Suu voi nauraa, vaikka rintaa puristaa.

---

Ja jos mietit, että meneekö mulla nyt huonosti, niin ei todellakaan, päinvastoin. Oli vaan pakko kirjoittaa, kun tuo biisi iski niin syvälle. Ei ne tunteet ja muistot ikinä sisältä katoa, vaikka kuinka tahtoisi. Sen oon saanut nykyisessä elämäntilanteessani huomata, ja ehkä siksikin tää iski nyt niin lujaa. Nyt vasta tajuan, miten paljon kaikki on vaikuttanut. Kaikilla on arpensa, ja vaikka haavat voi parantua, ei arpia voi hävittää. Se kiukuttaa ajoittain, kun tahtoisi osata olla erilainen ja karkoittaa peikot mielen perukoilta. Toisaalta tahtoisi osata puhua asioistaan, kun toinen huomaamattaan liippaa läheltä, mutta ei saa itse suutaan auki. Jälleen kerran olen sen äärellä, että miksi kertoa - sehän olisi vaan säälin kerjäämistä.


(ja täytyy myöntää, että vuonna 2012 olen kirjoittanut todella fiksusti ja järkiperäisesti tästä kerran. Ja en taida valehdella, jos sanon, että luin tuon tekstin ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Olen aina tiedostanut tuon tekstin olemassaolon, en ole vain tahtonut avata sitä. Tätä.)

torstai 26. maaliskuuta 2015

Mihin talvi meni?

Tänään oli -6 astetta pakkasta, kun starttasin autoni. Tai yritin startata, sillä pieni autoni oli ihan järkyttynyt tällaisesta kylmyydestä, ja kieltäytyi tunnistamasta omaa avaintaan - tätähän se normaalisti telee -15 asteen pakkasilla ja kylmemmällä.

Petivaatteet ei tänä talvena päässeet tappamaan pölypunkkejaan, pitäisköhän tunkea peitto pakastimeen? Odotin ja odotin niitä 20 asteen pakkasia, mutta ei.. No, en kyllä enää niitä kaipaa ;)
Lumilautakin piti tuoda viimeksi Pohjanmaalta tänne, että pääsisi edes Himokselle, mutta onko siellä enää edes lunta? jotenkin koko talvi oli ihan naurettava, vaikka olihan tuossa välillä ihan roimastikin lunta maassa.


Kevät kolkuttelee ovella, ja se kai aktivoi mut tämän blogin suhteenkin, vaikka huomaan ettei tätä enää kukaan lue, ennestään harvoista lukijoistakin on kadonnut puolet :D En voi syyttää ketään siitä. 

Kevät on tuonut tullessaan myös perinteisen kesäkuntokuurin, joskin tällä kertaa ajattelin ihan oikeasti ottaa rauhassa ja jatkaa tätä vähän pidemmälle kuin kuukauden ;) Varsinaiseksi tavoitteeksi pääkopassa on muodostunut ennemminkin se, että josko vuoden päästä "kolmikymppiskesänä" olis kakskymppisen kroppa ;) Tai sanotaanko 22-vuotiaan, koska olin silloin hoikempi kuin 20-vuotiaana :D
Rauhallinen tahti tosin on vituttanut vaa'alla, mutta pakko hokea, että mennään hitaasti, mutta varmasti. Koska muuten ei ole vituttanut, kun ei ole kieltänyt itseltään liikaa asioita, eli projektilla voi oikeasti olla toivoa ja tulevaisuus..


Revontulia Kissanmaalla 17.3.2015

maanantai 12. tammikuuta 2015

2014

Back to business, joskin vanhan kaavan mukaan.. :)


Vuosi 2014


IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
En ystäviä, eikä oikein tuttaviakaan, kun työ- ja harrastuskuviot on säilyneet aika samana.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Vaeltanut jäisessä metsässä :D


3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Enpä sen kummemmin, kuin ennenkään.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Wienin reissu, vaellus helvetinkolulla, lämpimät kesäpäivät (ne, jotka oli lämpimiä), Kaija Koon keikka joulukuussa..


5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Noup.



Helvetinkolulla keväällä.

MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
En :D


2. Oletko lihonut?
Apua, olen. Taas.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En ole.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En, vieläkään. 


5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
No en (vieläkään).


 
Vappua.
 

RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Ei tuollaisia voi eritellä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En harrasta. Siis niiden tekemistä :P

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei kukaan kovin läheinen, vuosi 2015 onkin sitten oikea läheisten vauvavuosi.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
Itävallassa ja Ruotsissa :D

6. Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014?
Elämää.


7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
Ei mikään yksittäinen.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Keittiöremontti, sen suunnittelu ja selviäminen ilman jääkaappia ja vessan lavuaarin varassa.. :D

9. …ja suurin epäonnistuminen?

"Kesäkuntoon 2014" :D
 
10. Kärsitkö vammoista?
Selkä kosahti tuhoten 3/4 kesälomasta, mutta onneksi siihen sen jälkeen saatiin pysyvän tuntuinen apu :)

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Keittiö :D

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Aika monenkin :)

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Ajoittain ainakin äitin ;)

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Puljulle nimeltä SOK.

15. Mistä innostuit eniten?
Kukaan ei arvaakaan tätä vastausta ennalta.. Keittiöremontista :D

16. Vuoden 2014 ihmiset:
Ei oo reilua nimetä ketään erikseen :)

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Ei voi käyttää sanaa surullisempi, mutta en kyllä onnellisempikaan.

18. Lihavampi vai laihempi?
Vähän lihavampi, pöh.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi, kiitos keittiön.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Kaikkea hauskaa, ihan kaikkea.

21. …entä vähemmän?
Vähän vähemmän olis voinu maata sohvalla.

22. Miten vietit joulun?

Perinteisesti porukoilla :)

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Kesälomalla olis voinut mennä aiemmin niksauttajalle hoitoon, ettei olis tarvinnut tuhota lomaa makuuasennossa.

24. Rakastuitko vuonna 2014?
En.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
:)

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Criminal Minds. Löysin sen vasta, tai se mut :D

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En harrasta vihaamista.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tuli lueskeltua pääosin kirjahyllyn vanhoja tuttuja hömppäkirjoja. Nyt joulupukki toi kolme uutta kirjaa, joten tulee varmaan luettua edes jotain uutta vuonna 2015.. :)

29. …entä musiikillinen löytö?
Edelleen kaikkiruokaisena porskuteltiin. Ei tuu äkkiseltään mitään erityistä mieleen.. Saaks sanoa musiikillisen inhokin? :D Se on Kasimir. Ai niin, ja täytyy sanoa, että kuuntelin jonkun verran Nopsajalkaa, joka ei ehkä normaalisti olis mun ykkössuosikkeja.

30. Mitä halusit ja sait?
Keittiön ;)

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Vakivastaus: Lottovoitto.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
En oo ihan varma, kävinkö kuin kerran leffassa koko vuonna, ja se oli Kesäkaverit. Hyvä leffa kylläkin. Tv:stä en oo tainnu kattoa mitään mieleenpainuvaa..

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Olin Skellefteåssa raveissa :D

34. Ketä kaipasit?
Mennyttä elämää.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Arki ja ystävät :)




Assin kanssa uimassa.


MUUTA:

1. Oletko joutunut tappeluun?
En onnekseni.

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Ylinopeussakko todistaa, että kyllä..

3. Oletko juonut ”perseitä”?
Kontata ei ole tarvinnut.

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
En mitään, mitä olisi kauaa tarvinnut katua.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Loma.

Lomaa on tosiaan takana jo pian puolet, kääks! Kelit ei oo vielä suosinu, mutta jospa se tästä nyt.. Tulipa ainakin toteutettua lähes koko suursiivoussuunnitelma tässä huonompien kelien aikana, kun alkuviikon aikana oon pessyt ikkunat, pyyhkinyt pölyt ihan joka paikasta, missä pölyä voi olla, järjestänyt "kirjahyllyn", imuroinut jääkaapin takaa (ei rottia, eikä toukkia, jee!). Jääkaapin pesinkin jo aiemmin. Ai niin, ja mikronkin kuurasin tajuten, etten oo tainnu sitä ihan hetkeen pestä.. :S No, harvemminpa sitä tuleekaan käytettyä enää nykyään. Töissä tulee syötyä ihan tarpeeks mikrotettavia ruokia.

Kohtalo kuitenkin puuttui sen verran peliin, että suunniteltu vaatehuoneen siivous jäi, kun sieltä pamahti lamppu, kun olin menossa siivoamaan sitä :D Voi harmi. Ja sitä lamppuahan ei voi vaihtaa.. Keittiön kaapit jos vielä järjestäis ja pyyhkis, niin vois viettää loppuloman hyvillä mielin auringon alla. Koska se aurinko saa nyt luvan näkyä. Ja lämpimästi.



Lauantaina tempaistiin ex tempore Kokkolaan Mustakari in Memoriesiin. Olin tiedostanut ko. tapahtuman olemassaolon, mutten missään kohti edes lukenut, ketä siellä esiintyy, koska oletus oli, ettei mulla ole seuraa sinne, ja osin en tahtonut sinne "henkilökohtaisista syistä". Menin sitten kuitenkin lukemaan esiintyjälistaa lauantaina, eli tapahtuman "pääpäivänä".. Jukka Poika, Juha Tapio.. ja Sonata Arctica! Noita kahta ensinmainittua saattaakin nähdä kesällä vähän joka festareilla, mutta ei Sonataa, perkele..

Noin puolen päivän mittainen pakotus/väsytystaistelu onnistui, ja sain kaverini lähtemään mukaan. Universumikin oli puolellani, kun kaverilta oli muut viikonloppumenot peruuntuneet, ja häntä harmitti istua kotona.. Hih, ja tunnollisena äiti-ihmisenä hän vielä lähti kuskiksi. Not baaaad. 

Juha Tapio

Ilta tuli suunniteltua halvemmaksi meille, kun ensin rahastaja antoi kaverilleni kympin liikaa vaihtorahaa, ja sitten aloin alueella miettiä "niin jätinhän mä sen siiderin sun autoon.. eiku sehän on mun laukussa" :D Onnistunut reissu, kun alun perin oli epävarmaa, pääseekö edes sisään, kun ei lippuja ollut etukäteen, ja alue ei ole turhan suuri. Vain hetken päästä Juha Tapio sitten juttelikin välispiikissään, että "tää on kuulemma loppuunmyyty".

Kelikin suosi tuona iltana niin, että auringon vielä lämmittäessä olis varmaan pärjännyt pelkässä topissa, eikä myöhemminkään liian kylmä ollut. Tosin, Suomen kesän tähänastinen lämpötila oli selkeästi vaikuttanut ihmisiin, koska porukka kulki siellä mm. untuvatakeissa ja villakangastakeissa.. :D Oma softshell ei tuntunut ollenkaan paksulta niihin verrattuna..

Sonata Arctica

Kaikella tapaa ilta oli oikein onnistunut. Mulla oli kuski, ei tarvinnut tuhlata rahoja 7 euron siideriin, ilma suosi, esiintyjät oli hyviä, Jukka Pojan ja Juha Tapion välissä esiintyi joku "nobody", niin että oli hyvin aikaa pyöriä ympäriinsä ja törmäillä tuttuihin. Jopa niihin henkilökohtaisiin syihin, ja illan teeman mukaisesti sekin asia kääntyi mitä parhain päin :) Ainut pettymys oikeastaan oli sitten se eniten odotettu, eli Sonata. Vaikka seistiin sen "äänikopin" (apua, mikä se on.. :D) vieressä, niin Tonyn laulu ei kuulunut lähes ollenkaan. Sonata soitti jopa mullekin tuttuja, vanhempia biisejä aika paljon, mutta ei niissä ollut oikeaa fiilistä ilman laulajan ääntä.. Sanoinkin kaverille, kun käveltiin kohti parkkista ennen Sonatan keikan loppua, että sinne kauemmas biisit kuulosti paljon paremmilta.

Kaikkien tuona iltana kuvaama maisema.. :D

Lähdettiin tosiaan vähän ennen loppua, että päästään rauhassa ja sujuvasti autolle ja autolla pois. Ei sinne tosin moni ollut autolla eksynytkään, kaikki paikalliset oli tulleet pyörillä tai keskustasta kulkeneelle ilmaisbussilla.


Noita kuvia katsellessa, ja etenkin verratessa siihen, mitä täällä Tampereella just nyt näkyy ikkunasta, täytyy todeta, että kyllä päivän pituudessa onkin iso ero o.O Ja sitten kun vielä vertaa siihen, että piipahdin viime viikolla Pudasjärvellä.. Pietarsaaressa on tunnin pitempi "aurinkopäivä" kuin Tampereella, ja Pudiksella taas vielä tunnin Pietarsaarta pidempi. Oikein säikähdin täällä ekana iltana, kun KATUVALOT syttyi.. Okei, onhan nyt ollut pilvistä ja harmaata, mutta silti. Whatt..


Jeppiksessä sen sijaan oli näinkin kaunista 23 aikaan sunnuntai-iltana..

No tää on kyllä jo 22 aikoihin, harmi kun kaunis sumu ei näy kunnolla.


Kävin ratsastamassa Assilla, ja kun olin päästämässä sitä takaisin tarhaan, niin se pysähtyi portilla, katsoi mua Assimaisen vienosti ja varovasti alkoi nyhtää ruohoa portin ulkopuolelta. Lopulta päädyttiin siihen, että poni vaelteli pitkin takapihaa syöden ruohoa, ja minä ihailin kesäyötä :D No, takapiha on kyllä niin aidattu, että vaikka poni ei aitauksessa ollut, niin ei se olisi sieltä pihasta mihinkään olisi päässytkään. Enkä osaisi muutenkaan edes kuvitella, että Assi tekisi mitään niin hurjaa, kuten karkaisi.. Kiltisti se asteli omaan tarhaansa nukkumaan, kun kietaisin riimunnarun sen kaulalle.

Kotiinlähtömaisemat.

Jos nyt naatiskelis vielä vimpan lasin kalimotxoa ennen nukkumaanmenoa. Opin tuon juoman oikean nimen vasta, koittakaapas sanoa se sujuvasti. Saati monta kertaa putkeen..

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Still alive.

Blogi on ollut vähän kuollut, kirjoittaja ei. Eilenkin nukkumaanmennessä pyöri yhtä jos toista mielessä, mutta ei vaan saa revittyä aikaa istahtaa kirjoittamaan ajatuksella.. Ei ainakaan näillä keleillä. No, siihen on vissiin tulossa muutos, ens viikonlopun +9 päivälämpötila kauhistuttaa jo..

Ens viikonloppuna pitäis päästä testailemaan kameran uutta objektiiviakin, kohteista ei ainakaan ole pulaa, kun Niihamassa järjestetään kouluratsastuksen SM-kisat, ja naapurissa jäähallin kentällä on Agilityn SM-kisat. Mestaruuksia joka lähtöön. Kun nyt ei satais..Se(kin) ennuste on yllättäen muuttunut lähes tunnin välein.

Lyhyestä virsi kaunis, elossa ollaan kuitenkin :D

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Fun Tre

Pakko tehdä tällainen välipostaus, työkaveri bongasi tänään radiokanavan nimeltä Fun Tre. Onhan se radiota selaillessa tullut vastaan, mutta en ole koskaan jäänyt kuuntelemaan, noh, koska, jos nyt radiokanavan nimi on Fun Tre.. :D

Tehosekoitinta, Greendayta, Roxettea, Haloo Helsinkiä, Disco Ensembleä, Nightwishiä, Tiktakia(!).. Kaikkia tuttuja, ei-niin-uusia biisejä. Vähän väliä tulee "oi tää on tää"-fiilis ja rokkailen täällä menemään. Aika huippu kanava, mulle ainakin :D

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Sokerihumalassa.

Reissusta kunnon postaus kuvineen sitten joskus, kun oon käynyt koko kuvasaldon läpi kamerasta, kännykästä, äitin kamerasta.. Oman kameran 364:stä reissukuvasta olis vielä noin 80 sorttaamatta ja muokkaamatta, huhhuuh.. Tähän postaukseen siis pääosin jo instgramista tuttuja kuvasia.


Belvedere.

Toisenlainen taksitolppa.

Spanische hofreitschule.



Sokerihumala alkaa laskea, kun on nyt pari päivää koittanut selvitä ilman suklaa/leivosannosta parin tunnin välein.. Ihan järkyttävää. En oo koko alkuvuonna käytännössä ostanut ollenkaan karkkia itselleni, vaan ainoat sokeriherkut on olleet jätski, tai maustamaton jugurtti hunajalla.. Nyt viimeisenä iltana oli jo niin paha olo, että olin ihan varma, etten syö suklaata enää koskaan.. Mutta väärin luulin, nyt on niin järjetön makeanhimo 24/7, etten tiedä, miten päin olis. Oon kaivanu kaikki kaapit läpi, ja syönyt jopa pullaa makeanhimooni, vaikka pulla on yleensä aika lailla viimeinen sokeriherkku, mitä ostaisin ite (poislukien pågenin gifflarit :P).

Vaa'alle taitaa uskaltaa vasta ens viikon puolella..





Eilen Seinäjoen ABC:lla pysähtyessä oli pakko ottaa kuva siitä, mikä on suomalaisten mielestä JÄTTIversio wieninleikkeestä.. Versus, mikä Wienissä oli se tavallinen ;)


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Allergiaa vai flunssaa?

Istun maanantaina työpöydän ääressä ja tajusin, että kroppaa painaa sellainen flunssanalkufiilis. Ajattelin, ettei voi olla totta, että taas tulisin kipeäksi viikkoa ennen reissua. Ajoin kotiin mäkkärin kautta ja mätin vielä jätskiä jälkkäriksi miettien, että jos se on pelkkää maanantainuutuneisuutta, niin niillä se kyllä lähtee. Ja lähtikin, hetkeksi. Illalla taas nuudutti, ja tiistaina vielä enemmän.

Tiistaina vietin sitten illan Teivossa, ja olo oli taas hyvä, mutta kotimatkalla nenä alkoi vuotaa kuin vesihanan olisi avannut. Kun kotona nenää jatkuvasti pyyhkien söin iltapalaa ja sen kanssa simaa (nam!), meni kieli pienille haavoille, samoin kun menee pähkinöistä tai joskus tomaatista. Hmm, allergiaa sittenkin?



Olen ollut randomisti allerginen ehkä joka kolmas kevät, enkä yleensä edes silloin, kun kaikki muut valittavat, että on tosi paha kevät. Nyt päätin kuitenkin, että huomenna (ke) haen heti lääkkeet. Samalla sängyssä asiaa pohtiessa tajusin, että ainut muutos mun elämässä tai kodissa on olleet mummun tuomat narsissit. Ja niinpä ne ti-ke yönä klo. 00.30 lensivät roskiin, harmi :(



Keskiviikko oli ihan pahin päivä, keuhkoröörejä painoi koko ajan ison kiven paino, ja töistä apteekkiin ajellessa tuntui, että nukahdan rattiin, ellen kuole nuutuneisuuteen ennen sitä. Torstaina olo oli vähän parempi, ja sain onneksi työtoverilta vahvistuksen, että kyllä se allergia voi olla vain siellä keuhkorööreissä.. Nimittäin joka paikassahan puhutaan vain allergisesta NUHASTA, ja nenä on satunnaisten vesivahinkojen ohessa ollut lähinnä kuivempi kuin koskaan..

Heinixin lisäksi tullintorilta löytyi vähän muutakin, hups :P

Nyt olo on kutakuinkin normaali, lähinnä vain harmittaa, että viikko meni ihan kätöseen nukkuessa tiistaita lukuunottamatta kaikki illat.. Tänään pitäis oikeasti suunnata ajatus pakkaamiseen, ja lyödä vielä viimeiset pyykit koneeseen. Huooohh.. Ja päättää, kumpaan laukkuun mahduttaa tavarat.. :P

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Blogikooma.

Sen lisäks, ettei oma blogi oo pahemmin päivittynyt viimeaikoina, tajusin tänään, etten oo myöskään käynyt lukemassa lukulistalla olevia blogeja koko viikonloppuna, vaikka normaalisti tulee vaistomaisesti selailtua ne läpi päivittäin. Eikä varsinaisesti oo edes pyörinyt mitään ideoita päässä, tai ainakaan mitään julkisesti kirjoituskelpoisia. 

Viime viikko tosin meni töidenkin puolesta niin hiuksia repien, ettei iltaisin ollut energiaa oikein mihinkään. Salilla tosin sain käytyä kolmeen otteeseen, ja yllättävän hyvällä energiallakin. Mutta kun kotisohvalle pääsi, niin persus ei siitä pahemmin irronnut, tiistaina teki mieli jopa jättää Teivon keikka väliin, onneksi en jättänyt. Vaikkakin vielä matkalla meinasi hieman palaa käpy Lielahden tietöihin -.-

Onneks tämä viikko ainakin alkoi rauhallisemmin, ja toivottavasti pysyy sellaisena, että pääsee tervepäisenä ja toivon mukaan muutenkin terveenä lomalle. Sain traumoja, kun vuosi sitten lento oli myöskin sunnuntaina, ja edellissunnuntaina sain hirveän flunssan, jonka seurauksena keskiviikkona vielä korvatulehduksen. Meinas mennä jo liian jännäks.. Ja nyt oon varma, että tunnen kurkussani.. Jotain.